Pitkittynyt synnytys on ainakin synnyttäjän mielestä hankala. Synnytys etenee yleensä omaan tahtiinsa eikä sitä juurikaan voi edistää. Tosin keinoja on siihenkin käytettävissä. Toisinaan kohdunsuu ei tunnu aukeavan. Näissä tilanteissa voidaan päätyä synnytyksen käynnistämiseen tai sektioon. Yleensä synnytys käynnistetään, jos kyseessä on yliaikainen raskaus tai lapsivesi on mennyt ilman supistusten alkamista. Sektioon päädytään yleisimmin silloin, kun äiti on jo uupunut eikä jaksa ponnistaa tai äidin ja lapsen vointi huononee.
Pitkittynyt synnytys ja tukihenkilön tarve
Kätilö tarkkailee syntyvän lapsen sydänääniä ja sen kautta hän seuraa, millainen vointi lapsella on. Sydänäänistä seurataan, kuinka tiheästi se lyö. Yllättävää on se, että syke ei saa olla liian tasainen vaan sydämen pitäisi ottaa toisinaan pieniä pyrähdyksiä. Jos lapsen syke laskee alle sadan ja jää sinne pitkäksi aikaa, on siinä vaiheessa ainoa keino pelastaa tilanne hätäsektiolla.
Jos synnytykseen ei ole tulossa mukaan ketään läheistä, voi myös käyttää doulaa. Doula on koulutettu synnytystukihenkilö. Tukihenkilön tehtävä on nimensä mukaisesti tukea synnyttäjää kaikissa päätöksissä prosessin aikana. Hän auttaa ja kannustaa, mutta ei tee synnyttäjän puolesta mitään päätöksiä esimerkiksi kivunlievityksestä. Erityisen tärkeää on, että tukihenkilö tietää synnyttäjän toiveet ja tarpeet sekä auttaa henkisesti synnytyksen aikana.
Pitkittyneestä synnytyksestä maaliin
Jos synnytys pitkittyy ja lapsen syke laskee, voi henkilökunta tehdä päätöksen synnytykseen puuttumisesta. Tällöin lapsi voidaan auttaa maailmaan esimerkiksi imukupilla, jos ei vielä ole tarvetta sektioon. Sikiöt kestävät hyvävointisina suhteellisen paljon stressiä. Raskauden aikaiset komplikaatiot kuitenkin saattavat kuluttaa lapsen voimavaroja ja siksi synnytyksessä päädytään sektioon.
